keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Suuria muutoksia ja uusia projekteja

Olen miettinyt viime aikoina paljon tämän blogin kohtaloa. Meille on tapahtumassa isoja muutoksia lähiaikoina ja jotenkin tuntuu, että ei se elämä pyöri pelkästään vauvajuttujen ympärillä. Muutosten myötä olisi myös mahdollista muuttaa/lisätä blogin aiheita (muuttamatta nimeä?), mutta siltikään en ole varma onko itselläni aikaa ja viitseliäisyyttä jatkaa tätä, vaikka se olisi kiinnostavaakin.

Ensimmäinen muutos tapahtuu jo muutaman viikon kuluessa eli olemme vaihtamassa kantonia Vaudista Valais'n kantoniin. Näin muutamme oikein sveitsiläiselle ydinalueelle, keskelle Alppeja. Aluksi asuinpaikkamme tulee olemaan Martigny, jossa mieheni on ollut työssä jo nelisen vuotta. Tähän asti hän on ollut Genevessä sijaitsevan firman palkkalistoilla vuokrattuna työntekijänä, joten emme uskaltaneet muuttaa pysyvästi jos työpaikka olisi vielä vaihtunut. Sama työpaikka hänellä siis jatkuu, nyt vain sisäisenä työntekijänä. Lisäksi itse kävin vielä aiemmin töissä Genevessä, joten meidän oli pysyttävä visusti puolimatkan krouvissa, jotta kummankin työmatkat pysyivät reilussa tunnissa suuntaansa.

Asunnoksi saimme kivan remontoidun vuokra-asunnon, 4h+k eli hieman isomman kuin nykyinen 3,5h+k. Täällä lasketaan usein puoleksi huoneeksi jokin huone, joka on tarpeeksi iso, että sinne voi sijoittaa huonekaluja, mutta jota ei voi käyttää "huoneena" (ei ole ikkunaa tai sitä ei voi sulkea ovella muista tiloista). Meillä on ollut iso halli, johon mahtuu astiakaappi ja tuplarattaat oikein mainiosti.

Toinen muutos onkin  sitten "hieman" isompi. Alamme nimittäin rakentaa taloa Saxon-nimiseen kylään n. 10 km Martignystä itään. Löysimme myytävänä olleen paketin, jossa kohtuuhintaiselle minitontille rakennetaan makumme mukainen talo. Eli talofirma on ostanut edullisesti (no, täkäläisesti edullisesti...) tontteja, joille lupaa rakentaa mallistostaan sopivan talon asukkaiden toiveiden mukaan. Tällä hetkellä piirustuksia muokataan enemmän meidän makuumme ja sitten aletaan karsia lisättyjä ylellisyyksiä pois, jos rahat eivät riitä. Pankki on jo luvannut alustavasti lainan, mutta pyörrytte jos kerron kuinka paljon. Ehkä, ehkä, laskelmia voisi olla luvassa tulevaisuudessa kunhan päästään vähän konkreettisemmalle asteelle projektissa.

Talon osto täällä Sveitsissä toimii ihan eri tavalla kuin Suomessa eli lainaa ei normaalisti makseta koskaan kokonaan takaisin pankille. Lyhennystä on vuodessa n. 1% lainasummasta, joten voitte helposti laskea kuinka monta vuotta veisi lainan takaisinmaksu:) Käytännössä asunnon omistaja maksaa "vuokraa" pankille minimaalisen lyhennyksen sekä korkojen muodossa. Vuosittainen maksettava summa on silti huomattavasti alempi kuin maksaa samankokoisesta asunnosta vuokraa. Esim. meille on alustavasti tulossa asuinneliöitä n. 150, huoneitä 6 sekä losäksi koko talon pohjan kokoinen kellarikerros, jonne tulee saunaa, kodinhoitotilaa ym. Noh, okei, saunalle varataan paikka ja vesi- ym. jutut ja sitten aletaan katsella tarjouksista laattoja ja suihkuja... ehkä parin vuoden asumisen jälkeen?

Huomaatte siis, että asiaa riittäisi varmaan jatkossakin ja projektin edistymistä olisi mukava dokumentoida jotenkin. Lapsetkin tietysti pysyvät mukana "maailman ihmeellisimmässä matkassa", he kuitenkin ovat suuri syy myös talon hankitaan.

Mutta kysyn siis vielä kerran itseltäni: mikä on se maailman ihmeellisin matka - ehkä elämä itse, jokainen elämämme päivä sekä unelmat ja haaveet, jotka työntävät meitä kohti tulevaisuutta?

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Pientä sairastelua

Pojat ovat nukkumassa kerrankin kunnon päiväunia, koska ovat elämänsä ensimmäisessä flunssassa. Meillä on tosiaan elämä muuttunut aika hulinaksi. Molemmat ovat pää viidentenä jalkana menossa vaikka missä eikä äiti meinaa ollenkaan ehtiä mukaan kaikkialle (saati kirjoittelemaan jotain omia juttujaan...). 

Kun V alkoi hieromaan nenäänsä vuodenvaihteen tienoilla, luulimme ensin, että hän on allerginen kissoille. Olimme olleet juhlimassa vuoden vaihtumista koko perheen voimin kodissa, jossa on kaksi kissaa ja isovanhemmillahan on myös kissa. Meitä pelotti jo kovasti allergia, koska olisimme mieluusti adoptoineet jonkun hylätyn kissan kunhan pojat ovat vanhempia. Mutta sitten aloimme kaikki tulla kipeiksi, joten ehkä se ei kuitenkaan olekaan allergiaa.

Muutoin viime aikoina meillä on ollut ongelmia laittaa pojat yöunille normaaliin aikaan. Tai paremminkin: yleensä jompikumpi aiheuttaa ongelmia, molemmat tasaisesti ja vain yksi vauva per ilta. Pojathan alkoivat nukkua yönsä noin 5 kk iässä ja 9 kk asti nukkuivat siis 20-8 kuin tukit. Mutta nyt saattaa tulla ihan hirveä huutokohtaus nukkumaan laitettaessa riippumatta siitä ollaanko tarpeeksi, ei kovin, vai yliväsyneitä. Olemme siis vaihdelleet eri tekniikoita ja aikoja ja jopa nukuttaneet myöhemmin nukahtavaa eri huoneessa matkasängyssä. Nukuttaminen ei nyt tässä tarkoita mitään erityistä aktiviteettia, koska pojat osasivat jo hyvinkin nukahtaa itsekseen eikä meillä näin ollen ole mitään hampaiden pesua ja pyjaman vaihtoa kummempia rutiineja. 

Viimeiset pari iltaa on kuitenkin mennyt yllättävän hyvin. Olen soveltanut tassuttelu-unikoulua ja lapsen huutaessa vaan pistänyt hänet uudelleen makuulle ja hieronut selkää rauhallisesti, yleensä se on auttanut jo muutamassa minuutissa. Luulen, että olemme tehneet kaksosperheille hyvin tavallisen virheen ja estääksemme toisen vauvan heräämisen olemme aina nopeasti ottaneet huutajan syliin ja pois huoneesta. Ja mitäpä nuo vikkelät ipanat eivät oppisi nopeasti:) Luin joltakin foorumilta, että jonkun saman ikäinen (10 kk) lapsi oli viikon kuluessa jopa oppinut itse näyttämään ovea, koska halusi pois huoneesta ja oli huomannut miten se onnistuu. Ja nyt olemme laittaneet muksut sänkyyn todella ajoissa ja hyväntuulisina. Ja vaikka ovat sängyssään rauhallisesti saattavat kyllä valvoa kauankin aikaa siellä, millä ihmeen voimilla sitä en tiedä. Mutta parempi niin kuin väsymystään kitisevä tai huutava lapsi.

Ehkä tässä siis oli vain tällainen minimaalinen ongelmavaihe ennen seuraavaa "kriisiä". Ainakin osaamme näin jälkikäteen arvostaa kovasti niitä meidän leppoisan rauhallisia iltoja ja öitä, joita ehdimme jo aiemmin kokea.