torstai 18. elokuuta 2011

Mistä ja minne?



Voi tätä blogiparkaa. Halusin tästä itselleni päiväkirjan, johon tallentaa ajatuksia ja kuvia elämän matkalta, niin maantieteelliseltä kuin psykologiseltakin kannalta. Valitettavasti en vain yksinkertaisesti jaksa pistää juttuja muistiin siihen tahtiin kuin haluaisin. Ja harmittaa sekin, että nykyään otamme valokuvia ja videotakin paljon vähemmän kuin ennen. Ehkä olemme tottumassa poikien olemassaoloon, ehkä päivät vain tuntuvat niin samanlaisilta, että ei huomaa kaiken muuttuvan, päivä kerrallaan.

J on kääntynyt jo pari viikkoa sitten selältä mahalleen, mutta ei kyllä edelleenkään tee sitä mitenkään säännöllisesti. On päiviä, jolloin hän kierii hurjana ja sitten toisia, jolloin koko taito näytää unohtuneen. V ei ole vielä omin avuin kääntynyt, hänellä pää tuottaa vielä ongelmia = ei hoksaa mennä tarpeeksi pyöreään asentoon vaan reuhtoo päällään taaksepäin.

Soseita ja puuroakin on jo maisteltu vaihtelevalla menestyksellä. Puurona meillä on riisi-maissia ja se ei maita J:lle ollenkaan, edes vellinä pullosta. V syö sitä jotenkuten. Illalla tuppaavat pojat vielä olemaan niin väsyneitä, että senkin takia menee huutamiseksi. Nukkumiseen he eivät kyllä puuroa tarvitse edes, koska nukkuvat pelkällä maidollakin 20-05. Aamulla toki nukahtavat vielä unille ensimmäisen pullon jälkeen. Jos nukkuvat joskus sattumalta myöhempään aamulla, on taas ilta aika sirkusta. Vihanneksia on jo muutama maistelussa ja hedelmistä omena. Omena on heistä kovin hapanta ja menee vaivoin alas, vihannekset menevät parhaiten sekoituksena (peruna-porkkana tai porkkana-kukkakaali). Viisi päivää on aina annettu kerrallaan uutta lajia allergioiden varalta, mutta mitään ei ole onneksi toistaiseksi ilmennyt.

Vaatekoko on muuttumassa jo 68:aan (hui!), vaikka pojat olivat niin pikkuisia syntyessään. Parhaillaan on kova mietintä menossa siitä, mitä otamme mukaan Suomeen kun tulemme syyskuussa sukuloimaan ja ystäviä tapaamaan. Täällä kun on edelleen lähes 30 asteen helteet eikä loppua näy. Ei ole minkäänlaista ideaa siitä, miten puetaan rattaissa istuva tai makaava lapsi, joka on jo valjaissa ilman koppaa. Taidamme mennä täkäläisellä farkut/takki-metodilla... Suomessa asuessa ei koskaan tullut katsottua pikkulapsia sekä miten heidät oli puettu.

Lopuksi vähän kesämuistoja ennen kuin vuosi kääntyy lopullisesti syksyyn...

Kaksosten ensimmäinen piknikki.


V:n pitää ehdottomasti saada koko nyrkki suuhun: kaikki tai ei mitään!


Ensimmäinen ja paras ostos: rakkaat eläinpäiset unirätit, joita ilman nukkumatti ei tule. J:n oma tunnetaan nimellä Herra Kani ja V:n Herra Hiiri.

Sopu sijaa antaa:D

Popsi popsi porkkanaa.



Tuttu näky tässä huushollissa - pitkän päivän jälkeen nukahtaneet ipanat.