Eikös olekin söpöä... Pidimme viikonloppuna miehen vanhempien luona sveitsiläisille sukulaisille myöhästyneen hääillallisen, joka oli lähinnä suomalainen noutopöytä karjalanpaisteineen, lanttulaatikkoineen ja piirakoineen. Tietysti allekirjoittaneen kokkaamana. En ole koskaan ennen laittanut ruokaa 16 hengelle! Saimme miehen kummisedältä ja -tädiltä lahjaksi ylläolevan "kuivaustelineen", jonka täti oli askarrellut ja pankkiirikummisetä täyttänyt sukat. Voitte varmaan arvata mitä sukissa oli täytteenä:) Ensimmäinen kunnon koriste lastenhuoneeseen on siis saatu.
Toinen juttu lastenhuoneeseen tulee miehen äidiltä, joka on taiteilija. Hän on joskus vuosia sitten maalannut alla olevan akvarellin perheen edesmenneestä Chloe-kissasta, joka oli minullekin hyvin rakas ja ensimmäisiä, jotka olivat toivottamassa minua lämpimästi tervetulleeksi tänne Sveitsiin kolme vuotta sitten.
Illallinen oli suurmenestys, erityisesti lanttulaatikko sai ihailua osakseen. Suomalainen perinne yhdistää makeita ja suolaisia, happamia ja imeliä makuja on täällä outo ja eksoottinen, mutta mitä ilmeisimmin pidetty.
Tietenkin myös niitä mahantaputtelijoita riitti. Minua ei juurikaan haittaa se, että ihmiset haluavat koskettaa vatsaa. Kun vielä saamme kaksoset, niin kaikilla riittää päiviteltävää. Mieheni suvussa on useampia kaksospareja, joten sinänsä se ei ole heille uutta. Jollakin mystillisellä tavalla se kyllä sitoo minutkin vielä enemmän tämän suvun jäseneksi, koska toistan (tahtomattani) suvun perinteitä kaksosilla.
Vauvat mylläävät nykyään mahassa kuin viimeistä päivää. Voisin joskus jopa vannoa nähneeni myös paljain silmin mahassa liikettä päältäpäin katsottaessa ja tuntenut kädellä liikkeet, tietysti miehen poissaollessa. Miesparka kun ei ole vielä saanut nähdä tai tuntea ipanoita muuten kuin ultrien välityksellä. Mutta ehkä pian...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti