Pelot ja huolet

Ex-työkaverini sanoi kerran kun puhuttiin elämästä, että päivä, jona saat plussan raskaustestiin on elämäsi viimeinen huoleton päivä. Ja se taitaa olla aika pitkälle totta.

Vaikka mitään erikoisia huolenaiheita ei ilmaantuisikan (kipuja, vuotoa, liikkeiden puutetta yms.), niin usein kyllä huomaa miettivänsä, onko kaikki kunnossa. Alkuraskaudessa sitä toivoo vain kovasti, että alkio pysyy mukana, ja vaikka olisi kuinka rationaalisesti ajatteleva (kuten itse olen), jo muutamassa viikossa keskenmeno tuntuisi maailman suurimmalta katastrofilta.

Sitten tulee ultrien vuoro: onko kaikki hyvin, sykkivätkö sydämet, onko niskaturvotusta, ovatko rakenteet ok? Ja ajatus siitä, jos lapsemme on huolimatta kaikista testeistä sairas tai vammainen. Sitä yrittää valmistautua kaikkeen mahdolliseen. Kaksosraskaudessa varsinkin alussa lääkärit ovat kovin varovaisia ja muistavat sanoa moneen otteeseen, että usein toinen alkio lakkaa kehittymästä. No, milloin sitä sitten uskaltaa luottaa siihen, että kaksi tulee? Tämä kun on hankalaa jo varusteiden hankinnankin kannalta.

Pelko synnytyksen sujumisesta, kivuista, traumoista. Eivätkä pelot ja huolet lopu syntymään. Sen jälkeen kannat loppuelämäsi sydämessäsi ihmisiä, joiden hyvinvointi on sinulle maailman tärkein asia. Sujuuko imetys, osaanko hoitaa vauvoja jos ovat sairaita, oppivatko lapset kävelemään, puhumaan ja potalle? Saavatko kavereita ja tuleeko heistä kunnon ihmisiä?

Huhhuh, kuulostaa varmaan synkältä - ei meidän odotusaikamme nyt ihan tuollaistakaan ole. Mutta kieltämättä minua aina hämmästyttävät sellaiset naiivit ihmiset, joiden päähän ei pälkähdä, että mitään huonoa voisi ikinä tapahtua heille. Enkä ajattele, että meidän lasimme olisi yhtään vähemmän puoliksi täysi kuin heidänkään. Tuntuu vain siltä, että mitä enemmän jotain haluaa ja mitä lähempänä on sen saavuttaminen, sitä enemmän pelkää myös sen menettämistä.

Lapsi on todellakin sellainen asia, joka saadaan eikä tehdä. Melkein kaiken muun voi elämässään muuttaa itse, mutta lapsen saantia tai lapsen onnellisuutta et voi taata. Tässä asiassa on vain tehtävä kaikkensa ja toivottava parasta.