Joulu oli ja meni. Kävimme Suomessa, jossa äitini meinasi, että "ei tuo maha nyt niin suuri ole..." Niin, ei kai, jollei laskettuun aikaan olisi kolme kuukautta aikaa! Olo Suomessa oli epämääräinen ja vauvatkin liikkuivat mielestäni vähemmän kuin normaalisti. Se ilmeisesti johtui kylmyydestä tai sitten lääkärin luvalla ottamastani allergialääkkeistä. Joka tapauksessa kotiin palattuamme maha taasen hytkyy kuin viimeistä päivää.
Lennotkin menivät hyvin lukuun ottamatta sitä, että meinasimme myöhästyä ensimmäiseltä etapilta, koska turvatarkastusjonossa meni tunti aikaa. Geneven kenttä ei ollut kovin hyvin organisoitu tällä kertaa. Kukaan virkailija ei missään vaiheessa kysellyt mitään todistuksia, lentoemännät ehkä hieman sivusilmällä katsoivat että onpa iso maha. Lentosukat auttoivat jalkaturvotukseen ja konetta vaihtaessa sai jaloitella.
Huomenna on sitten ensimmäinen käynti äitiyspolilla ja siellä täytynee mainita lisääntyneestä paineen tunteesta alapäässä. Se on varmaan ihan normaalia, koska supistuksia ei ole. Toiveikkaana siis kasvatellaan pikkuisia mahdollisimman isoiksi ja valmiiksi. Harmikseni mieheni huomasi pari päivää sitten ensimmäisten raskausarpien ilmaantuneen mahan keskiosaan. Itse en niitä kovin helposti näe, sillä ne ovat enimmäkseen navan ympärillä, joten pitää itse oikein peilin tai kameran avulla tihrustaa niitä. Ankarasta rasvauksesta ei siis ollut minun tapauksessani juurikaan hyötyä. Ilmeisesti riippuu paljon ihotyypistä tuleeko arpia vai ei, ja minulla oli jo reisissä ikivanhoja arpia aiemmista lihomisista, joten kai tämä oli arvattavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti