Sunnuntaina oli paikallisella naistenlehti Feminalla teemanumero naisten äänioikeuden 40-vuotisen taipaleen kunniaksi. Nii-in, voitteko kuvitella, Sveitsissä naiset saivat äänioikeuden valtiollisissa vaaleissa vuonna 1971! Täytyy tunnustaa, että itse en tiennyt tätä asiaa ennen kuin tapasin mieheni nelisen vuotta sitten. Ei olisi tullut mieleenkään, että se on ollut mahdollista Euroopassa.
Sveitsi on monella tavalla erikoinen maa. Tällä hetkellä oikeisto kampanjoi tulevia vaaleja varten ja vaatii, että jatkossakin kaikkien miesten, jotka ovat käyneet armeijan, tulee säilyttää henkilökohtaiset armeija-aseensa kotona. Siis näin täällä todellakin on: jokaisessa kodissa (jossa on asepalveluksen suorittanut/suorittava henkilö) on vähintään yksi rynnökkökivääri kotona - toivottavasti lukitussa kaapissa. Aseen voi luovuttaaa pois kun kaikki asepalvelusjaksot on suoritettu, yleensä kolmekymppisenä, mutta monet säilyttävät aseensa. Oikeisto kampanjoi, että tämä kuuluu perinteisiin sveitsiläisiin arvoihin maassa, joka ei ole ollut sodassa pariin sataan vuoteen.
Yhtenä pääargumenttina on se, että jos armeija-aseet jäävät kasarmille, ainoastaan rikollisilla on aseet. Siltikin, armeija-asetta ei saa käyttää siviilissä, joten siitä ei ole paljon hyötyä jos aseellinen rosvo tunkeutuu kotiisi. Lisäksi näitä laillisia aseita on kadonnut tuhansia vuosien varrella, montako rikollisten käsiin?
No niin, tämän blogin tarkoitushan ei ole jauhaa politiikkaa. Joskus vain tulee kummallinen olo kun tajuaa, miten jakautunut tämä maa on joissakin asioissa. Suuri osa kansasta nimittäin on myös ihan toista mieltä ja yleisesti se, mitä ajattelee, on täällä jokaisen yksityisasia.
Ensi kerralla palaan vauvajuttuihin, olemme tekemässä suurta muutosta asuntoomme: vieras/työhuoneemme muuttuu pikkupoikien valtakunnaksi lähiaikoina. Sitä ennen on edessä huoneen tyhjennys sekä reissu Ikeaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti