Pomppivan mahan majatalo

Kokeilin laittaa tänne myös ihan liikkuvaa kuvaa vatsastani, sen verran outoja tapahtuu... Miten päin muuten arvelisitte vauvojen olevan tuon pätkän perusteella?

Tarvikkeet Osa 1 - Lastenvaunut

Tunsin itseni tänään huutiskauppiaaksi ottaessani läjittäin valokuvia erilaisista vauvatarvikkeista, joita meille on tähän mennessä kertynyt. Aloitetaan siitä ehkä ilmeisimmästä ja usein myös kalleimmasta yksittäisestä hankinnasta eli vaunuista sekä niiden kanssa tietenkin käytettävästä hoitolaukusta.

Meille ostettiin siis jo suunnilleen raskausviikolla 15 vaunut, koska sattumalta löysimme ne edullisesti. Olimme (siis minä olin, öhöm...) katselleet vaunuja jo jonkin aikaa sillä silmällä ja tuossakin liikkeessä hiplasimme Babyjogger-merkkisiä tarjousvaunuja (mallivaunut, joista väriä hieman haalistunut), jotka ovat täällä tosi suositut. Toinen suosittu kaksosvaunumerkki on TFK (Trend For Kids), mutta niiden jälleenmyyntiarvo ei ole kovin hyvä, sillä niitä näkee paikallisessa huutiksessa kasoittain.

Juuri kun olimme lähdössä pois kaupasta, mieheni huomasi poistonurkassa kaksosvaunuja. Niiden joukossa näin nämä Phil&Teds-merkkiset vierekkäinistuttavat, joita en edes tiennyt olevan olemassa. Merkkihän on tunnettu ns. inline-tyyppisestä peräkkäinistuttavasta mallista. Ja kun näin miten kapeat nämä olivat, piti ihan mittanauha kaivaa laukusta esille: leveys vain 72 cm leveimmästä kohtaa. Normaalit inlinet ovat noin 62 cm, joten "häviämme" vain kymmenisen senttiä. Johtunee osin siitä, että pyörät ovat vaunun alla eivätkä sivuilla, sillä istuimet ovat saman kokoiset kuin peräkkäinistuttavissakin. Ninnpä vaikka väri tuntui aluksi aika hurjalta, vaunut oli otettava. Kuten näkyy, nämä mahtuvat meilläkin ihan vaikka keittiön ovesta sisään.

 Nettikaupasta tilasin erikseen kaksi Cocoon-kantokassia XL-koossa, joka on n. 10 cm pidempi kuin Phil&Tedsin normaali Cocoon, joka on vain 60cm. Olen lukuisilta vauvapalstoilta lukenut sen jäävän pieneksi melkein heti, joten toivottavasti nämä menevät vähän pidempään. Sisus tuntuu mukavalta, se ei ole kuumaa fleeceä eli luulisi kesälläkin menevän jos ei nyt ihan kuumimmilla säillä.

Sadesuojakin hankittiin tietysti...

Sitten rattaana:

Vaunuissa on ilmakumipyörät, joten nähtäväksi jää kuinka paljon niitä joudumme pumppailemaan. Koeajeluiden perusteella kulkevat kyllä tosi kevyesti missä vain eikä pomppujen pitäisi paljon kyydittäville tuntua.

Kokoontaittettuna menevät jopa ilman pyörien irroitusta meidän Peugeot 206-auton takaluukkuun, mikä on aika uskomatonta. Tämä oli yksi syy, miksi ostimme nämä ja kokeilimme niitä autoon jo kaupassa.

Hoitolaukkuasiaa olen itse asiassa pähkäillyt jo "vuosia". Olen tavattoman mieltynyt merkkikäsilaukkuihin ja ennen kuin edes vauvaa yritettiin, katselin kaiken maailman ihania hoitolaukkuja. Lopulta järki kuitenkin voitti, koska tajusin, että laukulle ei todennäköisesti olisi mitään käyttöä vaunuiän jälkeen. Haluan joka tapauksessa pitää omaa käsilaukkuani mukana, joten minulle ei olisi mitään hyötyä Storksak-tyylisistä laukuista.

Toinen ongelma oli se, että kahden lapsen tavarat pitää saada mahtumaan laukkuun, myös silloin kun vaatteet ym. ovat isompaa kokoa. Päädyin sitten ihan monikäyttöisyyden perusteella Reisenthelin Allrounder M-koko laukkuun mustana, hieman tylsästi, mutta se sopi vaunujen hurjaan väriin parhaiten Se on reilun kokoinen, lääkärilaukkusysteemillä päältä kokonaan aukeava ja iloiseksi yllätykseksi kuusi sisätaskua sisältävä viikonloppulaukku. Vaippaiän jälkeen siinä voi kuljettaa omia tai lasten matkatavaroita ja muodoltaan se on aika litteä, joten sen saa mukavasti aseteltua vaunuihin. Kun vauvat ovat makuuasennossa, laukku ei mahdu aisaan, joten silloin sen voi asetella jalkatilaan. Kun vaunu on rataskäytössä, laukku menee mukavasti aisassa.

Tungin laukun taskuihin kaikenlaista roinaa, jotta sisätaskut näkyvät paremmin...

Olemme erittäin tyytyväisiä hankintaamme, toivottavasti pojat ovat samaa mieltä!

Kaikki vielä paremmin

Tänään oli äitiyspolikäynti numero 2. Minulla oli sama nuori naislääkäri kuin viimeksikin, mutta hänellä oli avustajanaan eri kätilö, riuskanpuoleinen naishenkilö. Jostain syystä minua ärsyttävät tuollaiset liian riuskaotteiset hoitohenkilökunnan jäsenet. Tämäkin tunnusteli mahasta vauvojen asentoa päältäpäin rusennellen ja muljautellen aika tavalla. No, vauvat eivät tästä tietenkään hetkahda, mutta itselleni se oli mekoisen epämukavaa. Eikä siinä paljon auta mitkään "rentoutukaa vaan hyvä rouva"-kehoitukset. Enpä ihmettele jos jotkut sattuvat saamaan jopa supistuksia tuollaisesta käsittelystä ja todellakin toivon, etteivät synnytyksen kätilöt ole tuota laatua!

Muuten kaikki on edelleen hyvin, ei merkkejä raskausmyrkytyksestä eikä niitä supistuksiakaan ilmeisesti ole laskettavaksi asti, sillä kun sanoin, että niitä on vähemmän kuin yksi päivässä, lääkäri meinasi, että niitä ei edes lasketa. Seuraava ultra on parin viikon ja polikäynti kuukauden päästä. Sen jälkeen alkaakin tiheämpi seuranta, mikäli kaikki on vielä hyvin.

"Varasin" myös tänään itselleni yksityishuoneen maksamalla 600 frangia (n. 460 euroa) etukäteismaksua. Tämä sisältää oman huoneen neljän päivän minimiajaksi, mikäli huoneita on tarjolla. Yksityishuoneita on vain 14 kappaletta, joten jos ei sellaista ole saatavilla, maksu palautetaan. Kävi miten kävi, niin ajattelin että näin olisi mukavampaa, kun ei täällä ole mitään perhehuoneitakaan olemassa.

Nimiasiakin on järjestymässä, sillä asuinkantonimme Vaud ilmoitti, että he olivat tehneet virheen neuvoessamme meitä olemaan tekemättä etukäteisanomusta. Näin ollen saamme perheellemme minun sukunimeni ihan ilmaiseksi. Mieheni on erittäin tyytyväinen :D

Fringe-tunnelmia

Viime viikko on sujunut sekä hyvissä että huonoissa merkeissä. Huonoja uutisia saimme Sveitsin, tarkemmin sanottuna Bernin kantonin viranomaisilta, jotka eivät halua hyväksyä mieheni ottavan minun sukunimeni. Tällä hetkellä emme vielä tiedä, jatkammeko prosessia vai pidämmekö vain omat nimemme, missä tapauksessa lapsemme saavat mieheni sukunimen joka olisi siis "perheen yhteinen nimi". Normaalisti (sveitsiläiset) puolisot eivät voi pitää pelkästään omaa nimeään naimisiin mennessään, vaan toisen on otettava toisen nimi ainakin osaksi omaa sukunimeään. Mutta koska olen ulkomaalainen nainen, tällainen poikkeus onnistuu (huom. ulkomaalaisille miehille sama ei ole ilmeisesti mahdollista!).

Mieheni on suruissaan, sillä hän halusi meille yhteisen nimen ja on vielä epävarmaa, taivunko minä nyt sitten ottamaan hänen sukunimensä osaksi omaani. Itselleni se on sinänsä ihan sama, mutta olimme jo ilmoittaneet kaikille tutuille nimestä ja nyt pitäisi päätös perua kokonaan. Lisäksi vihkitodistuksemme Suomesta olisi tietenkin viraton, koska siinä on väärät nimet. Mitenhän muuten käy suomalaispareille, jotka vaihtavat jo naimisissa ollessaan nimeään esim. suvun vanhaan nimeen, miten käy vihkitodistuksen?

Muutoin asiat ovat oikeastaan menneet parempaan suuntaan. Mahani on ilmeisesti laskenut jonkin verran ja hengittäminen sekä nukkuminen sujuvat nyt paljon helpommin. Ja pienet jylläävät vatsassa niin ankarasti, että maha näyttää kuin suoraan Fringe-tv-sarjasta... Ihan kuin kädet ja jalat tulisivat minä hyvänsä hetkenä läpi ihosta. Ja jollakin tavalla maha on myös "eronnut" omasta ruumiistani: kun olen selälläni tai puoli-istuvassa asennossa, tunnen kuinka muutama kilo muksua lepää palleani päällä, ikään kuin jossakin kengurutaskussa olisi pari jauhopussia. Todella outo tunne, mutta ensimmäistä kertaa tunnen lapset todellakin erillisinä itsestäni.

Vauvojen huonekin alkaa näyttää jo valmiimmalta, kuvia aion ottaa kunhan saan verhot ikkunaan. Aluksi olemme hankkineet vain yhden pinnasängyn, joka sekin tulee olemaan sivuvaununa meidän makuuhuoneessamme. Vauvoilla on kuitenkin niin paljon maallista mammonaa jo, että pikku huone täyttyy pelkästään siitä. Vaatteiden ja lelujen pesu-urakka jatkuu ensi viikolla...

Kumma maa

Sunnuntaina oli paikallisella naistenlehti Feminalla teemanumero naisten äänioikeuden 40-vuotisen taipaleen kunniaksi. Nii-in, voitteko kuvitella, Sveitsissä naiset saivat äänioikeuden valtiollisissa vaaleissa vuonna 1971! Täytyy tunnustaa, että itse en tiennyt tätä asiaa ennen kuin tapasin mieheni nelisen vuotta sitten. Ei olisi tullut mieleenkään, että se on ollut mahdollista Euroopassa.

Sveitsi on monella tavalla erikoinen maa. Tällä hetkellä oikeisto kampanjoi tulevia vaaleja varten ja vaatii, että jatkossakin kaikkien miesten, jotka ovat käyneet armeijan, tulee säilyttää henkilökohtaiset armeija-aseensa kotona. Siis näin täällä todellakin on: jokaisessa kodissa (jossa on asepalveluksen suorittanut/suorittava henkilö) on vähintään yksi rynnökkökivääri kotona - toivottavasti lukitussa kaapissa. Aseen voi luovuttaaa pois kun kaikki asepalvelusjaksot on suoritettu, yleensä kolmekymppisenä, mutta monet säilyttävät aseensa. Oikeisto kampanjoi, että tämä kuuluu perinteisiin sveitsiläisiin arvoihin maassa, joka ei ole ollut sodassa pariin sataan vuoteen.

Yhtenä pääargumenttina on se, että jos armeija-aseet jäävät kasarmille, ainoastaan rikollisilla on aseet. Siltikin, armeija-asetta ei saa käyttää siviilissä, joten siitä ei ole paljon hyötyä jos aseellinen rosvo tunkeutuu kotiisi. Lisäksi näitä laillisia aseita on kadonnut tuhansia vuosien varrella, montako rikollisten käsiin?

No niin, tämän blogin tarkoitushan ei ole jauhaa politiikkaa. Joskus vain tulee kummallinen olo kun tajuaa, miten jakautunut tämä maa on joissakin asioissa. Suuri osa kansasta nimittäin on myös ihan toista mieltä ja yleisesti se, mitä ajattelee, on täällä jokaisen yksityisasia.

Ensi kerralla palaan vauvajuttuihin, olemme tekemässä suurta muutosta asuntoomme: vieras/työhuoneemme muuttuu pikkupoikien valtakunnaksi lähiaikoina. Sitä ennen on edessä huoneen tyhjennys sekä reissu Ikeaan...

Takaisin kotiin sairaalasta

Tällaisia näkymiä on luvassa synnytyssairaalani ikkunasta, mikäli satun saamaan huoneen Genevejärven puolelta. Juuri ja juuri voi nähdä Alpit aamuauringossa.

Jouduin siis olemaan sairaalassa reilun vuorokauden. Torstai-iltapäivällä 13.30 saavuin osastolle, missä hoidetaan tulevia äitejä ennen synnytystä (prénatal). Ensin otettiin kaikki tarpeelliset veri- ja pissakokeet, sf-mitta (36 cm), sitten olin käyrillä puolisen tuntia. Muksut ovat sijoittuneet mahassa vähän huonosti, joten toisen käyrä näytti ajoittain vähän mitä sattuu (esim. äidin käyrää). Lopulta kätilöiden pidettyä manuaalisesti antureita mahalla saatiin jotenkin kelvollinen filmi aikaiseksi.

Ensimmäinen piikki Celestone-nimistä steroidia luvattiin antaa klo. 17 maissa ja sitä ennen oli vain odottelua ja odottelua. Piikki annettiin pakaralihakseen ja se poltti siellä jonkin aikaa. Loppuilta meni syödessä sairaalamuonaa ja miehen tapaamisessa. Sairaalaelämä on kyllä äärettömän tylsää, vaikka itsellänikin oli vaikka minkälaiste viihdykettä mukana. Huonetoverinani ollut sveitsiläisnainen oli ollut sairaalassa jo 6 viikkoa ennenaikaisten supistusten takia. Kuusi viikkoa! Olisin varmaan tullut hulluksi.

Huonosti nukutun (kuten nykyään aina) yön jälkeen oli aamulla taas tutut verenpaineet ja käyrillä olo. Sitten oli lääkärin kierros ja hän selitti, että toinen piikki annettaisiin klo. 16, jonka jälkeen minun pitäisi vielä olla seurattavana muutaman tunnin ajan. Lääke voi aiheuttaa supistuksia joillekin, jolloin pitää antaa supistuksia estävää lääkettä. Itselläni ei onneksi mitään (ole) ilmaantunut. Sitten lääkäri (joka oli muuten mahdottoman sopö kolmekymppinen mies) sanoi, että ensi viikon ultra perutaan ja tehdään nyt jo ultra. Lisäksi hän halusi siirtää neljän viikon päähän siirretyn polikäynnin jo kahden viikon päähän. Ja lisää "ilouutisia" oli toinen rautatiputus jo nyt sekä samaan "reikään" inektio ehkäisemään vasta-aineiden muodostumista, sillä olen veriryhmältäni rh-. Lasten veriryhmäähän ei tiedetä, mutta se annetaan varmuuden vuoksi, ihan kuten tuo steroidipiikkikin.

Sitten siis odottelemaan ultraa, jossa yllätyksekseni minulla oli sama lääkäri kuin ultra-asemallakin. Hän siis toimii myös yliopistollisessa sairaalassa. Kaikki hyvin, vauvoilla painoa kummallakin 1 kilo. Edelleen ovat samassa asennossa, toinen pää alaspäin, toinen ylöspäin.

Pois sairaalasta pääsin klo 20, mies oli tullut hengailemaan jo kuuden maissa ja kovin tyytyväisenä jätin tuon paikan taakseni. Luulen kyllä, että synnytyksen yhteydessä yritän saada sen yksityishuoneen (ovat eri kerroksessa yksityispotilaille), koska huonekaverini oli hieman outo, ja sama saattaa sattua synnytysreissullakin. Muutenkin mukavampaa olla kaksosten kanssa omassa huoneessa, jos huonekaverilla ramppaa vierailijoita jatkuvasti ja kun isäkään ei voi viipyä yötä, niin hän voisi ainakin koko päivän olla jos aika sattuu viikonlopuksi.

Sairaalakeikka

Tämänpäiväinen äitiyspolikäynti on siis ohi. Kaikki on muuten hyvin, mutta kuulin yllätyksekseni, että täällä annetaan automaattisesti kaksosraskaudessa keuhojen kypsytyspiikit alkaen viikosta 26 ennenaikaisen synnytyksen varalta. En tiedä, koskeeko tämä käytäntö koko Sveitsiä ja kaikkia sairaaloita. Itselläni on nyt viikko 27 menossa, joten lääkäri laittoi osastolle jo huomenna, jossa joudun viipymään yön yli perjantaihin saakka.

Jännittää kamalasti, koska en ole koskaan ollut sairaalassa yötä ja pelkään jo etukäteen kaiken maailman sairaalabakteereja. Mutta pääsenpähän tutustumaan etukäteen sairaalaelämään tulevaa synnytystä silmälläpitäen. Mitäs sinne sairaalakassiin kuuluukaan pakata?

Raskausarpia

Joulu oli ja meni. Kävimme Suomessa, jossa äitini meinasi, että "ei tuo maha nyt niin suuri ole..." Niin, ei kai, jollei laskettuun aikaan olisi kolme kuukautta aikaa! Olo Suomessa oli epämääräinen ja vauvatkin liikkuivat mielestäni vähemmän kuin normaalisti. Se ilmeisesti johtui kylmyydestä tai sitten lääkärin luvalla ottamastani allergialääkkeistä. Joka tapauksessa kotiin palattuamme maha taasen hytkyy kuin viimeistä päivää.

Lennotkin menivät hyvin lukuun ottamatta sitä, että meinasimme myöhästyä ensimmäiseltä etapilta, koska turvatarkastusjonossa meni tunti aikaa. Geneven kenttä ei ollut kovin hyvin organisoitu tällä kertaa. Kukaan virkailija ei missään vaiheessa kysellyt mitään todistuksia, lentoemännät ehkä hieman sivusilmällä katsoivat että onpa iso maha. Lentosukat auttoivat jalkaturvotukseen ja konetta vaihtaessa sai jaloitella.

Huomenna on sitten ensimmäinen käynti äitiyspolilla ja siellä täytynee mainita lisääntyneestä paineen tunteesta alapäässä. Se on varmaan ihan normaalia, koska supistuksia ei ole. Toiveikkaana siis kasvatellaan pikkuisia mahdollisimman isoiksi ja valmiiksi. Harmikseni mieheni huomasi pari päivää sitten ensimmäisten raskausarpien ilmaantuneen mahan keskiosaan. Itse en niitä kovin helposti näe, sillä ne ovat enimmäkseen navan ympärillä, joten pitää itse oikein peilin tai kameran avulla tihrustaa niitä. Ankarasta rasvauksesta ei siis ollut minun tapauksessani juurikaan hyötyä. Ilmeisesti riippuu paljon ihotyypistä tuleeko arpia vai ei, ja minulla oli jo reisissä ikivanhoja arpia aiemmista lihomisista, joten kai tämä oli arvattavissa.