Vuosipäivä

Viikonloppu alkaa vihdoin kääntyä lopuilleen, tuntuukin siltä, että perjantaista asti on ollut aikamoista hulinaa.

Perjantaiaamuna lähdin normaalitarkastukseen (rv. 34) äitiyspolille ja ensitöikseni jouduin käyrille puoleksi tunniksi. Toisen vauvan pulssi oli kovin nopea, jopa 180, joten kätilöt antoivat minulle lasin vettä ja se auttoi asiaa. En ole tätäkään aiemmin tiennyt. Kyselivät ensin, olenko syönyt aamiaista jne. ja minähän syön aina. Sitten mentiin ultraan, jossa tällä kertaa ei ollutkaan lääkäri, vaan ultrateknikko. Hän mittasi lapsiveden määrän, tarkasti vauvojen liikkeitä ja totesi, että molemmat ovat nyt pää alaspäin. Jihuu! Näillä  näkymin siis ihan "normaalisynnytys" odottaa. "Normaali" siksi kun niitä nyt kuitenkin on kaksi...

Seuraavaksi menin lääkärin juttusille. Hoitaja otti vielä streptokokkinäytteen ja punnitsi (alusta painoa tullut kaiken kaikkiaan 13 kiloa - tosi hyvä). Lääkäri jutteli yleisiä asioita synnytyksen lähenemiseen liittyen, vauvojen asennot jne. käytiin läpi. Hän halusi vielä varmistaa, että sillä nopeampisykkeisellä on kaikki hyvin, joten sain ohjeet käydä syömässä ja palata sitten uudellen käyrille tunniksi.

Menin siis kaupungille ja syötyäni palasin takaisin sairaalalle. Loppujen lopuksi jouduin olemaan vielä 1,5 tuntia käyrillä, koska olin aluksi kyljelläni, mistä katoaa helposti vauvojen sykkeet. Käännyin sitten selälleni, mistä selkä ei tykkää, ja saatiin tarpeeksi käyrää. Kaikki hyvin.

Kätilö antoi ohjeita, milloin pitää soittaa sairaalaan. Tietenkin nämä tyypilliset, jos tulee lapsivedet tai verta tai tulee säännöllisiä supistuksia ja sitten jos lapset eivät liiku vähintään kolme kertaa päivän aikana. Minun piti oikein kysyä, että anteeksi kuulinko oikein? Suomessahan liikelaskennassa lasketaan suunnillen 10 liikettä/tunti. Toisaalta ranskan kielessä 'bouger' on hieman epätarkempi termi, se voi tarkoittaa yksittäistä liikettä tai yleisesti liikkumista, liikehdintää. Joten ehkä kätilö tarkoitti paremminkin, että pitää olla vähintään kolme jaksoa päivässä per lapsi, kun liikeitä on?

No, joka tapauksessa hänkin sanoi, että minun tapauksessani ei päde tällaiset säännöt, sillä nämä lapsoset ovat ilmeisesti niitä yli 100 kertaa tunnissa liikkuvia (tai ehkä 200):)

Vihdoin siis kellon näyttäessä 16 pääsin pois sairaalasta, oltuani siellä lähes koko päivän. Seuraava kontrolli on jo ensi keskiviikkona, nyt niitä alkaa tulla joka viikko. Synnytys lähenee...

Eilen sitten appivanhemmat tulivat kyläilemään meille kun en itse enää uskalla poistua 1,5 tunnin matkan päähän. Söimme illalliseksi raclettea ja vanhemmat ihastelivat vauvojen huonetta ja fiilistelivät jo valmiiksi perheen uusia tulokkaita. Ensimmäiset lapsenlapset ovat herättäneet heissä nostalgian omien lasten vauva-aikaan.

Tänään on sitten miehelleni ja minulle tärkeä päivä, tapaamisemme vuosipäivä. Tasan neljä vuotta sitten kumpikin oli tahollaan matkailemassa Kolumbiassa ja tapasimme ensimmäistä kertaa Iguana-nimisessä hostellissa Calissa. Vietimme romanttisen viikonlopun yhdessä Popayánissa, "valkoisessa kaupungissa", jonka jälkeen minä palasin Suomeen viimeistelemään opintoni ja tuleva mieheni jäi vielä Etelä-Amerikkaa kiertämään kolmeksi kuukaudeksi. Seuraavat kuukaudet olivat kiivaan sähköpostivaihdon ja mesetyksen aikaa ja kesäkuun alkupäivinä hän sitten tupsahti Suomeen visiitille luokseni.

Kesä meni töitä tehden ja kaukosuhteen kauhuja kärsien ja syksyyn mennessä, kun minä vihdoin valmistuin yliopistosta, olimme päättäneet, että muutan Sveitsiin mieheni luo. Ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä melkein joka ikinen päivä. Aluksi asuimme kimppakämpässä yhdessä huoneessa reilun vuoden eikä sekään ollut kovin vaikeaa. Vauvoja ei vain olisi sinne voinut laittaa... Alun särmät ovat hioutuneet ja nykyään emme riitele oikeastaan koskaan.

Näin siis olemme molemmat omien elämiemme pisimmässä suhteessa ja kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä ihmeellinen matka jatkuu ainakin yhtä ihanana pitkälle tulevaisuuteen. Ja kaiken täydentävät nuo mahassa mylläävät oliot, joiden tapaamista tuskin maltamme odottaa.