Sekalaisia ajatuksia

Maha viikolla 31+5 (tai lääkärin laskujen mukaan jo 32+1), aikaa jäljellä toivottavasti ainakin reilu kuukausi. Alkaa kyllä käydä raskaaksi tämä oleilu, varsinkin liikkuminen. Kävellä voi kivutta hyvällä tuurilla noin 100m, paitsi silloinkin saattaa iskeä liitoskipu äkillisen "puukoniskun" muodossa. Istuessa alempi vauva myllää alavatsalla, joten en voi normaalisti istua 15-30 minuuttia pidempää aikaa paikallani. Maatessa sama jylläys.

Jos olisin tiennyt etukäteen, että vauvojen liikkeet eivät lähestulkoonkaan aina tunnu mukavilta... No, eihän se olisi yritystä estänyt, mutta ainakin olisi ollut paremmin valmistautunut. Suurimman osan aikaa kun olen esim. makuulla, toinen muksu yrittää ilmeisesti kääntyä, sillä hänellä on tapana "kiilata" itsensä (eli kaiketi pää kiilautuu) toisen vauvan ja mahan väliin ja sinnikkäästi yrittää pakolla vängätä itsensä toiseen asentoon. Kun tilaa ei ole ja äidin maha on ratkeamispisteessä, hän muljahtaa takaisin omalle paikalleen. Tätä tapahtuu etenkin makuulla illalla, yöllä ja aamulla. Argh.

Ja valivali... Ymmärrän kyllä, että on tosi tylsää valittaa kun olen tätä itse halunnut ja toisaalta toisille se ei ole niin itsestään selvää. Ja samalla tunnen syyllisyyttä kun toivon, että ipanat liikkuisivat joskus vähän vähemmän. Kamalaa:( Minun pitäisi olla todella tyytyväinen, että he ovat noinkin aktiivisia. Mutta minkäs teet. Nämä ovat näitä äitiyden tabuja, olet aiheuttanut tämän itse, joten nyt makaat niinkuin petaat. Auta armias, jos olet kaiken päälle vielä kärsinyt lapsettomuudesta, silloin sinulla ei ole todellakaan ole oikeutta valittaa, olet välittömästi hemmoteltu prinsessa, jos vihdoin olet saanut kauan kaivatun vauvan ja kehtaatkin sanoa, että kuolet väsymykseen, imetykseen jne. (tuli mieleen Ex-Haikaranpelättimen blogin joistakin kommentoijista).

Tuo kaikki plus ne lukemattomat neuvot, joita en halunnut kuulla ovat tietysti vielä enimmäkseen edessäpäin. Täytynee ottaa kylmä asenne: nämä ovat meidän lapsiamme ja kasvatamme heidät maalaisjärjellä parhaaksi katsomallamme tavalla. Syyllistäjät älkööt vaivautuko. Syyllisyyttä löytyy täältä ihan takuulla tarpeeksi omasta takaa.

Sitten iloisempiin aiheisiin: sain postissa Ranskasta vielä yhden kestovaipan, Sweet-One-Size-vaipan, jota valmistaa firma nimeltä Made in La P'tite Prairie. Siellä oli vaipat alennuksessa (on näköjään vieläkin), joten ajattelin kokeilla vielä tätä yhdenkoon taskuvaippaa.

Vaippa on siis taskumallia, jossa myös "pikkutaskut", mikäli sitä haluaa käyttää kuorena. Imu on bambu-hamppu-joustofroteeta. Outoa kyllä vaipassa on jo sisällä yksi kiinteä kerros tuota imua ja myös hieman harmi, sillä sehän lisää kuivumisaikaa, joka taskuilla on tunnetusti yleensä huippunopea.

Ja lisää vaatetusta, viime viikonloppuna meillä oli mieheni kaveri vaimonsa ja pikkuisen poikansa kanssa illallisella ja toivat mukanaan kasat vaatteita:

Vasemmalta alkaen on pinoissa koot 50, 56, 62 ja 68 sekä ulkotakkeja oikealla. Tästä näkyy hyvin, että pieniä vaatteita on tosi vähän, onneksi olen juuri niitä ostanut joitakin itse, koska meidän vauvat voivat olla aika pieniä alussa. Suomalaisittain hämmentävää on se, että puolipotkuhousuja ei käytetä lainkaan ja toisaalta joukossa on paljon farkkuja ja paitoja (myös kaulus-!). Täällä todellakin puetaan vauvat eri tavalla kuin Suomessa. Mutta kyllähän meillä kaikelle varmaan käyttöä löytyy, onneksi tutut ovat olleet anteliaalla päällä:)