B-vauva
Ihmeellistä nähdä ensimmäistä kertaa oman lapsensa kasvot, sehän on jo ihan kuin oikea vauva. Kävimme pari päivää sitten ultrassa, samoja asioita katsottiin kuin viimeksikin eli tavallaan ylimääräinen rakenneultra oli kyseessä kaksosuuden vuoksi.
Kaikki on hyvin, pienet potkivat ja liikkuivat niin kovasti, että lääkärillä oli toisinaan vaikeuksia saada kuvia otettua. Vauva A ei edelleenkään halua näyttää meille kasvojaan, profiilin sentään saimme. Pojat ovat edelleen samassa asennossa kuin kuukausi sitten: A eli oikealla oleva on pää alaspäin, B vasemmalla on jalat alaspäin.
Oma olo on vaihteleva, väsymys alkaa iskeä oikein toden teolla. Vatsa tuntuu myös aina täysinäiseltä, mikä on hieman epämiellyttävää. Kaupungilla kävellessä pitää jo huilia istumalla aina kun siihen on tilaisuus. Vatsanahka ja lihakset venyvät, mikä aiheuttaa kipuja ylävatsalla. Hieman masentaa, kun ajattelee, että tätä on pahenevassa määrin edessä vielä kolmisen kuukautta. Joulukaan ei jaksa hirveästi innostaa (ja olen sentään pahimman sortin jouluihminen).
Olemme toivon mukaan tulossa Suomeen jouluksi, mutta terveystilanne jouluviikolla ratkaisee, voinko lentää. Käyn lääkärissä pari päivää ennen lentoa ja jos paikat eivät ole auenneet, voimme tietenkin matkustaa. Joulu vain ei tunnu samalta, suklaan ym. mussutus jää varmaan minimiin ja muutenkin tuntuu, että mitään ei oikein jaksa puuhastella. No, ensi vuonna joulumme on takuuvarmasti toisenlainen, joten yritän pinnistää ja nauttia tästä viimeisestä aikuisten joulusta kuitenkin niin paljon kuin mahdollista.
Huomenna menen jälleen oman lääkärini tutkittavaksi. Ultralääkäri sanoi, että kaksoset ultrataan täällä yleensä vähintään kerran kuussa tästä eteenpäin, mutta jää oman lääkärini päätettäväksi lähettääkö hän minut jo keskussairaalaan (CHUV Lausanne) tutkimuksiin joulun jälkeen. Siitä se varsinainen synnytykseen valmistautuminen sitten alkaakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti