Suuria muutoksia ja uusia projekteja

Olen miettinyt viime aikoina paljon tämän blogin kohtaloa. Meille on tapahtumassa isoja muutoksia lähiaikoina ja jotenkin tuntuu, että ei se elämä pyöri pelkästään vauvajuttujen ympärillä. Muutosten myötä olisi myös mahdollista muuttaa/lisätä blogin aiheita (muuttamatta nimeä?), mutta siltikään en ole varma onko itselläni aikaa ja viitseliäisyyttä jatkaa tätä, vaikka se olisi kiinnostavaakin.

Ensimmäinen muutos tapahtuu jo muutaman viikon kuluessa eli olemme vaihtamassa kantonia Vaudista Valais'n kantoniin. Näin muutamme oikein sveitsiläiselle ydinalueelle, keskelle Alppeja. Aluksi asuinpaikkamme tulee olemaan Martigny, jossa mieheni on ollut työssä jo nelisen vuotta. Tähän asti hän on ollut Genevessä sijaitsevan firman palkkalistoilla vuokrattuna työntekijänä, joten emme uskaltaneet muuttaa pysyvästi jos työpaikka olisi vielä vaihtunut. Sama työpaikka hänellä siis jatkuu, nyt vain sisäisenä työntekijänä. Lisäksi itse kävin vielä aiemmin töissä Genevessä, joten meidän oli pysyttävä visusti puolimatkan krouvissa, jotta kummankin työmatkat pysyivät reilussa tunnissa suuntaansa.

Asunnoksi saimme kivan remontoidun vuokra-asunnon, 4h+k eli hieman isomman kuin nykyinen 3,5h+k. Täällä lasketaan usein puoleksi huoneeksi jokin huone, joka on tarpeeksi iso, että sinne voi sijoittaa huonekaluja, mutta jota ei voi käyttää "huoneena" (ei ole ikkunaa tai sitä ei voi sulkea ovella muista tiloista). Meillä on ollut iso halli, johon mahtuu astiakaappi ja tuplarattaat oikein mainiosti.

Toinen muutos onkin  sitten "hieman" isompi. Alamme nimittäin rakentaa taloa Saxon-nimiseen kylään n. 10 km Martignystä itään. Löysimme myytävänä olleen paketin, jossa kohtuuhintaiselle minitontille rakennetaan makumme mukainen talo. Eli talofirma on ostanut edullisesti (no, täkäläisesti edullisesti...) tontteja, joille lupaa rakentaa mallistostaan sopivan talon asukkaiden toiveiden mukaan. Tällä hetkellä piirustuksia muokataan enemmän meidän makuumme ja sitten aletaan karsia lisättyjä ylellisyyksiä pois, jos rahat eivät riitä. Pankki on jo luvannut alustavasti lainan, mutta pyörrytte jos kerron kuinka paljon. Ehkä, ehkä, laskelmia voisi olla luvassa tulevaisuudessa kunhan päästään vähän konkreettisemmalle asteelle projektissa.

Talon osto täällä Sveitsissä toimii ihan eri tavalla kuin Suomessa eli lainaa ei normaalisti makseta koskaan kokonaan takaisin pankille. Lyhennystä on vuodessa n. 1% lainasummasta, joten voitte helposti laskea kuinka monta vuotta veisi lainan takaisinmaksu:) Käytännössä asunnon omistaja maksaa "vuokraa" pankille minimaalisen lyhennyksen sekä korkojen muodossa. Vuosittainen maksettava summa on silti huomattavasti alempi kuin maksaa samankokoisesta asunnosta vuokraa. Esim. meille on alustavasti tulossa asuinneliöitä n. 150, huoneitä 6 sekä losäksi koko talon pohjan kokoinen kellarikerros, jonne tulee saunaa, kodinhoitotilaa ym. Noh, okei, saunalle varataan paikka ja vesi- ym. jutut ja sitten aletaan katsella tarjouksista laattoja ja suihkuja... ehkä parin vuoden asumisen jälkeen?

Huomaatte siis, että asiaa riittäisi varmaan jatkossakin ja projektin edistymistä olisi mukava dokumentoida jotenkin. Lapsetkin tietysti pysyvät mukana "maailman ihmeellisimmässä matkassa", he kuitenkin ovat suuri syy myös talon hankitaan.

Mutta kysyn siis vielä kerran itseltäni: mikä on se maailman ihmeellisin matka - ehkä elämä itse, jokainen elämämme päivä sekä unelmat ja haaveet, jotka työntävät meitä kohti tulevaisuutta?

Pientä sairastelua

Pojat ovat nukkumassa kerrankin kunnon päiväunia, koska ovat elämänsä ensimmäisessä flunssassa. Meillä on tosiaan elämä muuttunut aika hulinaksi. Molemmat ovat pää viidentenä jalkana menossa vaikka missä eikä äiti meinaa ollenkaan ehtiä mukaan kaikkialle (saati kirjoittelemaan jotain omia juttujaan...). 

Kun V alkoi hieromaan nenäänsä vuodenvaihteen tienoilla, luulimme ensin, että hän on allerginen kissoille. Olimme olleet juhlimassa vuoden vaihtumista koko perheen voimin kodissa, jossa on kaksi kissaa ja isovanhemmillahan on myös kissa. Meitä pelotti jo kovasti allergia, koska olisimme mieluusti adoptoineet jonkun hylätyn kissan kunhan pojat ovat vanhempia. Mutta sitten aloimme kaikki tulla kipeiksi, joten ehkä se ei kuitenkaan olekaan allergiaa.

Muutoin viime aikoina meillä on ollut ongelmia laittaa pojat yöunille normaaliin aikaan. Tai paremminkin: yleensä jompikumpi aiheuttaa ongelmia, molemmat tasaisesti ja vain yksi vauva per ilta. Pojathan alkoivat nukkua yönsä noin 5 kk iässä ja 9 kk asti nukkuivat siis 20-8 kuin tukit. Mutta nyt saattaa tulla ihan hirveä huutokohtaus nukkumaan laitettaessa riippumatta siitä ollaanko tarpeeksi, ei kovin, vai yliväsyneitä. Olemme siis vaihdelleet eri tekniikoita ja aikoja ja jopa nukuttaneet myöhemmin nukahtavaa eri huoneessa matkasängyssä. Nukuttaminen ei nyt tässä tarkoita mitään erityistä aktiviteettia, koska pojat osasivat jo hyvinkin nukahtaa itsekseen eikä meillä näin ollen ole mitään hampaiden pesua ja pyjaman vaihtoa kummempia rutiineja. 

Viimeiset pari iltaa on kuitenkin mennyt yllättävän hyvin. Olen soveltanut tassuttelu-unikoulua ja lapsen huutaessa vaan pistänyt hänet uudelleen makuulle ja hieronut selkää rauhallisesti, yleensä se on auttanut jo muutamassa minuutissa. Luulen, että olemme tehneet kaksosperheille hyvin tavallisen virheen ja estääksemme toisen vauvan heräämisen olemme aina nopeasti ottaneet huutajan syliin ja pois huoneesta. Ja mitäpä nuo vikkelät ipanat eivät oppisi nopeasti:) Luin joltakin foorumilta, että jonkun saman ikäinen (10 kk) lapsi oli viikon kuluessa jopa oppinut itse näyttämään ovea, koska halusi pois huoneesta ja oli huomannut miten se onnistuu. Ja nyt olemme laittaneet muksut sänkyyn todella ajoissa ja hyväntuulisina. Ja vaikka ovat sängyssään rauhallisesti saattavat kyllä valvoa kauankin aikaa siellä, millä ihmeen voimilla sitä en tiedä. Mutta parempi niin kuin väsymystään kitisevä tai huutava lapsi.

Ehkä tässä siis oli vain tällainen minimaalinen ongelmavaihe ennen seuraavaa "kriisiä". Ainakin osaamme näin jälkikäteen arvostaa kovasti niitä meidän leppoisan rauhallisia iltoja ja öitä, joita ehdimme jo aiemmin kokea.

Hyvää Joulua kaikille!!!!

"Petit Papa Noël" J ja pukin pikku apuri V...

Tässä meidän "joulukortti" tältä vuodelta. Emme siis suomalaiskansalliseen tyyliin normaalisti lähetä joulukortteja ja näitäkin meni ehkä 5 kpl tutuille, jotka olivat meitä jotenkin muistaneet.

Elämä kaksosperheessä pitää kiireisenä ja muutenkaan ei ole ollut hirveää motivaatiota kirjoitella Suomessa käynnin jälkeen. Pojat ovat jo isoja vauvoja, itse asiassa V:stä tulee ilmeisesti pian taapero, sillä hän nousee tukea vasten seisomaan. Pojat ovat melkein aina yhdessä, he siis hakeutuvat yhteen. Jos ovat huoneessa erikseen ja menet toiseen huoneeseen hetkeksi, niin palatessa ovat yleensä jonkinlaisessa kasassa:) Erityisesti isoveli V tuppaa ahdistelemaan J-raasua, joka on vielä niiiiiin vauva... He vievät tutit toistensa suusta ja laittavat omaansa, raapivat toiselta silmät ja käyvät jos jonkinlaista painimatsia lattialla. Pojat viihtyvät kuitenkin silminnähden toistensa seurassa ja aina etsiskelevät toisiaan. Hampaitakin on molemmilla kaksi ja se on aiheuttanut ehkä hieman levottomia iltoja - me kun olemme tottuneet siihen, että pojat menevät kiltisti nukkumaan klo 20 mennessä ja nukkuvat 8 asti aamulla. Kilttejä siis ovat!

Olemme tänä vuonna joulun täällä Sveitsissä ja täytyy kyllä sanoa, että ei ole kovin kummoista joulutunnelmaa. Sveitsiläiset eivät ole jouluhirmuja kuten suomalaiset, joten paljon jää puuttumaan. Joulua kyllä valmistellaan, mutta se ei ole millään tavalla sellainen perinteitä täyteen ahdettu jakso kuin Suomessa. Esim. jouluruuat saattavat vaihdella perheestä toiseen hyvinkin paljon. Kaikkein perinteisimmät pitävät kiinni kinkusta ja hapankaalista, mutta heitä on täällä paljon vähemmän kuin perinteisten jouluruokien suosijoita Suomessa. Jouluateria on usein ihan vain juhlallinen ateria perheen kesken, mutta mitään erityisen "jouluista" siinä ei ole.

No, ensi vuonna yritämme päästä Suomeen oikein fiilistelemään. Suomessa meillä on aina käytössä sama klassinen meidän perheen jouluohjelma, josta harvoin lipsutaan. Siihen kuuluu kuusen haku omasta metsästä (mieluiten lumisesta ja aatonaattona), joulutalon koristelu kauttaaltaan, aattoaamun riisipuuro kalkkunamaistiaisineen, jouluaaton hartaus kirkossa ja kynttilöiden vienti haudoille kun on jo pimeää. Vasta sitten mennään joulusaunaan ja syödään pitkään ja hartaasti jouluruokia. Meillä ei ole enää viime vuosina annettu lahjoja kun on oltu aikuisten kesken, mutta ehkä tulevaisuudessa ainakin pikkuiset saavat jokusen paketin. Illalla syödään vielä suklaita, mandariineja, rusina-pähkinäsekoitusta yms. jouluisia naposteltavia kun pelataan lautapelejä tai kootaan palapeliä. Aah, siitä se joulu syntyy.

Hassua sinänsä, että miehenikään ei erityisesti pitänyt joulusta ennen kuin tutustui minuun. Suomessa hänelle on avautunut ihan erilainen "tosijoulu",  johon hänellä kuuluu vielä lisänä aatonaaton savusauna tuttavaperheen miesten kanssa. Superperinteinen joulu teki hänestäkin jouluihmisen. Myös yhden joulun kanssamme viettänyt mieheni isoäiti oli aivan haltioissaan suomalaisesta joulusta ja hän suri hieman sitä, että täällä ei sellaista ole.

Mutta ei pidä liikaa harmitella mitä ei ole, vaan nauttia siitä mitä on. Eli hyvää ja nautinnollista joulua kaikille niille, jotka vielä tänne ovat löytäneet!!

Mistä ja minne?

Voi tätä blogiparkaa. Halusin tästä itselleni päiväkirjan, johon tallentaa ajatuksia ja kuvia elämän matkalta, niin maantieteelliseltä kuin psykologiseltakin kannalta. Valitettavasti en vain yksinkertaisesti jaksa pistää juttuja muistiin siihen tahtiin kuin haluaisin. Ja harmittaa sekin, että nykyään otamme valokuvia ja videotakin paljon vähemmän kuin ennen. Ehkä olemme tottumassa poikien olemassaoloon, ehkä päivät vain tuntuvat niin samanlaisilta, että ei huomaa kaiken muuttuvan, päivä kerrallaan.

J on kääntynyt jo pari viikkoa sitten selältä mahalleen, mutta ei kyllä edelleenkään tee sitä mitenkään säännöllisesti. On päiviä, jolloin hän kierii hurjana ja sitten toisia, jolloin koko taito näytää unohtuneen. V ei ole vielä omin avuin kääntynyt, hänellä pää tuottaa vielä ongelmia = ei hoksaa mennä tarpeeksi pyöreään asentoon vaan reuhtoo päällään taaksepäin.

Soseita ja puuroakin on jo maisteltu vaihtelevalla menestyksellä. Puurona meillä on riisi-maissia ja se ei maita J:lle ollenkaan, edes vellinä pullosta. V syö sitä jotenkuten. Illalla tuppaavat pojat vielä olemaan niin väsyneitä, että senkin takia menee huutamiseksi. Nukkumiseen he eivät kyllä puuroa tarvitse edes, koska nukkuvat pelkällä maidollakin 20-05. Aamulla toki nukahtavat vielä unille ensimmäisen pullon jälkeen. Jos nukkuvat joskus sattumalta myöhempään aamulla, on taas ilta aika sirkusta. Vihanneksia on jo muutama maistelussa ja hedelmistä omena. Omena on heistä kovin hapanta ja menee vaivoin alas, vihannekset menevät parhaiten sekoituksena (peruna-porkkana tai porkkana-kukkakaali). Viisi päivää on aina annettu kerrallaan uutta lajia allergioiden varalta, mutta mitään ei ole onneksi toistaiseksi ilmennyt.

Vaatekoko on muuttumassa jo 68:aan (hui!), vaikka pojat olivat niin pikkuisia syntyessään. Parhaillaan on kova mietintä menossa siitä, mitä otamme mukaan Suomeen kun tulemme syyskuussa sukuloimaan ja ystäviä tapaamaan. Täällä kun on edelleen lähes 30 asteen helteet eikä loppua näy. Ei ole minkäänlaista ideaa siitä, miten puetaan rattaissa istuva tai makaava lapsi, joka on jo valjaissa ilman koppaa. Taidamme mennä täkäläisellä farkut/takki-metodilla... Suomessa asuessa ei koskaan tullut katsottua pikkulapsia sekä miten heidät oli puettu.

Lopuksi vähän kesämuistoja ennen kuin vuosi kääntyy lopullisesti syksyyn...

Kaksosten ensimmäinen piknikki.

V:n pitää ehdottomasti saada koko nyrkki suuhun: kaikki tai ei mitään!

Ensimmäinen ja paras ostos: rakkaat eläinpäiset unirätit, joita ilman nukkumatti ei tule. J:n oma tunnetaan nimellä Herra Kani ja V:n Herra Hiiri.

Sopu sijaa antaa:D

Popsi popsi porkkanaa.

Tuttu näky tässä huushollissa - pitkän päivän jälkeen nukahtaneet ipanat.

Matkailumainontaa

Koska tämän blogin piti käsitellä myös Sveitsiä, tarjotaan tällä kertaa pieni tunnelmapala Lausannen seudun maisemia. Kuvat ovat kylläkin vanhoja, otin ne kun olin ensimmäistä kertaa täällä käymässä silloisen tuoreen poikaystäväni luona, neljä vuotta sitten, hui! Kaupunki ei ole paljon muuttunut tänä aikana, metron 2-linja on valmistunut ja sillä pääsee nyt kätevästi Ouchyn satamasta keskustaan ja pohjoiseen.

Aloitetaan Lausannen tunnetuimpiin turistirysiin kuuluvasta Olympiamuseosta. Voidaan suositella kaikille, jotka ovat edes hieman kiinnostuneita urheilusta.

Sisäänkäynti olympiapuistoon sataman puolelta.

Helsingin olympialaisten muistoesineitä.

Lasse Virenin piikkarit.

Paavo Nurmi juoksee myös Lausannessa.

Historian ystäville Lausannessa on muinaiset roomalaiset rauniot.

Genevenjärvellä suhaa ravintolalaivoja, tässä olemme kansallispäivän (1.8.) illallisella.

Kaiken huipentaa tietenkin Sveitsin lipun malliin tehty jälkiruoka sekä ilotulitus järven yllä.

Lausannen "Hôtel de Ville" eli kaupungintalo Place de la Paludilla, täällä näkee usein hääpareja seurueineen, sillä Sveitsissä siviilivihkiminen on se ainoa virallinen.

Lausannesta itään sijaitseva Lutry on vierailijoiden suosikki kapeine kujineen ja järvimaisemineen.

Lavaux'n viinirinteet ovat YK:n maailmanperintökohde.

Mutkan takaa näkyy Montreux.

Kaiken kaikkiaan tämähän on melko kaunista seutua, jopa tässä maassa, jossa niitä kauniita paikkoja on muutenkin runsaasti. Luonnonkauneudesta voi sen sijaan täällä harvemmin sinällään puhua kun vertaa Suomeen, jossa on paljon koskematonta luontoa - tai ainakin asumatonta. Täällä ei voi mennä juuri mihinkään, missä ei olisi ihmisiä tai taloja tai ainakin lehmiä. Sitä oppii arvostamaan niitä Suomessa kilometri toisensa perään jatkuvia metsätaipaleita ihan eri tavalla...

Kestovaipat korkattu

No niin, ajattelin kirjoitella hieman ensitunnelmia niistä hartaasti hankituista kestovaipoista. Ensinnäkin 1-koon Apple Cheeks on jo vähäsen pieni, ehti olla päällä pari kertaa. Se oli kyllä oma moka, koska en vain ole "uskaltanut" siirtyä Pampersista kestoihin (pyykkiä on muutenkin paljon enkä halua mitään lisävahinkoja). Kaikki vaipat ovat toimineet ok sen pari-kolme tuntia, jotka ovat olleet päällä. Vaipat tuntuvat tosin hirvittävän paksuilta kertiksiin verrattuna, vauvalla on aikamoinen mötikkä takapuolessa, siis myös sillä high-tech BumGenius 4.0 -taskulla.

Takapakkia tuli myös siinä, että alunperin hyvin positiivisesti suhtautunut mieheni ei ollut tajunnut, että kestoja vaihdetaan yleensä hieman useammin kuin kertiksiä, ainakin noita puuvillaisia märkäpintaisia ja hän ilmoitti, ettei halua kaksosille alkaa tämän useammin vaippoja vaihtamaan. Kahdessa vaipatettavassa on kieltämättä enemmän työtä kuin yhdessä, joten ymmärrän kyllä häntä tässä asiassa. Niinpä sovimme, että minä käytän kestoja päivisin kun olen vauvojen kanssa ja mies saa sitten käyttää kertiksiä. Ja tietty minäkin joudun niitä Pamperseja laittamaan, koska meidän kestovaippavarasto on niin pieni, ainakin toistaiseksi.

Jos tässä lisää vaippoja tulee hankittua, ne ovat varmastikin tuota taskumallia, joko bambu- tai mikrokuituimulla. Sekä BumGenius, Apple Cheeks että Made in La P'tite Prairie -taskut toimivat hyvin, ainakaan mitään ohivuotoja ei ole ollut ja kuivuvat suht mukavasti verrattuna BG:n AIOon. Etukäteen ajattelin myös itse tehdä vaippoja, mutta valitettavasti siitä ei tule mitään, koska aikaa ei yksinkertaisesti ole.  Vauvat nukkuvat enää lyhyitä päiväunia (1h) ja nekin eri aikaan, joten se siitä...

Ja näinä päivinä riittää jännitettävää: V on alkanut harjoittelemaan kääntymistä. Jumppamatolla ollessaan kampeaa käsillään ja jaloillaan vimmatusti (pääsee jo kyljelleen) ja samalla pälpättää kuin papupata. Kuinkahan kauan siihen vielä menee?

3,5kk lääkärintarkastus

"Mitkä nämä ovat?"

Olimme eilen taas lastenlääkärillä katsastuksessa. Oikeastaan käynti olisi 4kk kohdalla, jolloin tulisi myös rokottaminen. Koska kahta kuukautta ei ehtinyt tulla käyntien väliin, niin päätimme siirtää rokotukset myöhempään ajankohtaan. Ja käynti oli siis näin aikaisin siitä syystä, että lääkärimmehän muuttaa pois paikkakunnalta ja uusi lääkärimme aloittaa vasta elokuussa.

Sitten ne aina kiinnostavat mitat:) J pituus 61 cm, paino 5480 g ja V pituus 60 cm, paino 5540 g. Hyvin saman kokoisia ovat siis pojat ja hyvin kasvaneet. Kun pieninä syntyivät niin tukevasti miinuskäyrillä mennään, mutta mukavasti on silti tullut pituutta ja painoa lisää - siitäkin huolimatta, että syövät päivässä huomattavasti suosituksia vähemmän. Suositus pulloruokituille on siis n. 1/6 painosta maitona, mutta meillä ei todellakaan päästä tuohon. Poikien pitäisi syödä yli 900 ml päivässä, mutta normaalisti syövät reilun 700, ja silti tullut painoa noin kg/kk. Voinemme siis olla huoletta ja samalla todeta, että he ovat ilmeisesti harmi kyllä perineet vanhempiensa painogeenit - kun vain vilkaiset suklaaseen päin, vaaka näyttää heti kiloa enemmän:D

Pojat nukkuvat öitä edelleen aika hyvin n. 20-6 heräämättä, joskus herätään syömään yöllä. Nukkumaan menoa helpotetaan kapaloimalla pikku peittoon, jollei sitten vauva ole muutoin rauhoittunut (huitovat käsillä kovasti). Tästä "kapalosta" pojat onnistuvat kyllä itsensä vapauttamaan yön aikana. Päiväunillekin tuota käytetään, jollei muuten nukahdeta. Sellainen muutos päikkäreissä on tapahtunut, että nykyään ei simahdeta itsestään tuosta vain ja minne vain, kuten aiemmin, vaan nyt pitää oikein erikseen mennä unille (tutti suuhun jne.) Unen ajankohdan huomaa tietyn tyyppisestä kitinästä, joka alkaa yleensä 1-2 h ruokailun jälkeen. Sitten nukutaan yleensä n. tunti, toisinaan pidempään. Valitettavasti pojilla on taipumus mennä eri rytmeissä, joten äidille ei jää liiemmin hengähdystaukoja. Mutta näillä mennään... Ostoslistallekin tulee lisää tavaraa. Lähes kaikki vauvat, joilta olemme saaneet tarvikkeita, ovat olleet talvivauvoja ja ainoa vaatekappale, jota meiltä puuttuu on tietenkin se näillä helteillä käytettävä lyhythihainen body. Täytynee suunnata alennusmyynteihin tulevana viikonloppuna (=hyvä tekosyy shoppailla).